Sivut

4. tammikuuta 2012

Carlson: Maan ääreen

Kirja on ollut ehkä jo kymmenen vuotta hyllyssäni, mutta lukematta. Ja kun saa luettua, huomaakin, että olisihan tämä kannattanut lukea heti.

Kristina Carlson
Maan ääreen (Otava, 1999)

Ylioppilas Lennart Falk lähtee Siperiaan 1860-luvulla. Idän Eldoradoon käy matka, joka päättyy omituiseen murhayritykseen, joka lopulta koituu Falkin kohtaloksi. Tästä lähtökohdasta - ja paljon muustakin - Carlson on rakentanut romaanin. Ja tämä oli perinteisellä tavalla hyvä romaani. On taitavaa kielenkäyttöä, filosofista pohdiskelua, jonkinlaista juonta ja jopa murhan mysteeri, joka ei kuitenkaan ota kirjassa liian suurta tilaa. Pohdiskelusta muuten onkin otettava näyte.

"Puhtaan rehellisyyden tila on ahdas. - - Käsitteet venyvät, kun on keksittävä keino pysyä hengissä. Valheelle on helppo rakentaa toinen valhe ja petos, ja rakennuksesta tulee kestävä kuin hirsitalosta. Eri paikoissa sovelletaan eri mittayksiköitä. Helsingin valkoliinaisissa ravintoloissa kävimme keskusteluja laista ja oikeudesta. Lain kirjan piirrettiin haarukankärjellä pellavaliinaan, ja lain henki nousi pullon suusta. Mikään ei ollut vielä punninnut meitä."

Carlsonin kirja ei ole mikään tiiliskivi, mutta siinä on silti asiaa. Lukija oppii jotain historiasta, jotain Siperiasta ja jotain tuon ajan helsinkiläisestä ylioppilaselämästä. Ja oppiipa nuoren Falkin mielenliikkeistäkin, mm. epäilemisestä.

Ehkä tämä kirja on sellainen, että siitä löytäisi jotain sanottavaa enemmän, kun antaisi sen vähän aikaa hautua mielessä. Näin pian kirjan lukemisen jälkeen ei vielä löydy oikein sanoja. (Tarkoituskaan ei ole "löytää" mitään sellaista, jota HS:n arviossa aikanaan on löydetty.)

Maan ääreen oli toinen romaanini Morren Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen, jonka aion toteuttaa lukemalla kuusi naisen kirjoittamaa Finlandia-palkittua romaania. Erkki Liikanen valitsi Maan ääreen -romaanin palkinnon saajaksi vuonna 1999.

3 kommenttia:

  1. Löysin juuri blogisi ja olipa kiva lukea heti tästä kirjasta, joka on lukulistallani Finlandia-haasteen tiimoilta. Kiitos hyvästä jutusta!

    VastaaPoista
  2. Kiitos tosiaan. Carlson on kiinnostava kirjailija ja hänen filosofiset pohdintansa osoittavat suurta viisautta ja kykyä eläytyä kulloisenkin aikakauden ja henkilön elämään. Täydellistä nahkoihin ujuttautumista! Tätä en ole lukenut, mutta listallani on.

    VastaaPoista
  3. Minäkin eksyin ensimmäistä kertaa blogiisi ja huomasin tämän postauksen Carlsonista. Minulla on kirjaa vielä 50 sivua jäljellä, joten en uskalla lukea vielä juttuasi, mutta lupaan palata. Jännää, miten osasimmekin lukea samaa kirjaa samaan aikaan. : )

    VastaaPoista