Sivut

13. maaliskuuta 2012

Osavuosikatsaus I / 2012

Vuoden 2012 ensimmäinen viidennes on takana. (Täsmällisemmin: näin karkausvuonna se tulee täyteen ensi yönä klo 4.48.) On osavuosikatsauksen aika, kuukausikatsauksia luettuihin kirjoihin ei tässä blogissa ole näkynyt.

On tullut sitten luettua.

Olen kai aina ollut sellainen lukija, että luen välillä todella ahkerasti, mutta välillä saattaa olla pitkiä taukoja, jolloin tulee luettua vain satunnaisesti. Yhden kuukauden aikana on ennenkin tullut luettua yli kaksikymmentä kirjaa. Nyt tämä aktiivisen lukemisen on venähtänyt jo varsin pitkäksi, mikä ainakin osittain johtunee tästä blogi-innostuksesta. Mutta todennäköistä on, että seuraavan viidenneksen aikana ei tule luettua niin paljon kuin alkuvuonna. Aikaa tarvitaan muuhun elämään, ja erityistä huomiota minun olisi kai kiinnitettävä siihen, että tulisi myös kirjoitettua jotain. Vaikka onhan se paljon helpompaa lukea toisten hienoja tekstejä kuin yrittää saada omia lauseita kapaloitua, kappaleita rakennettua ja rakennetta hiottua.

(Luetut kirjat löytyvät omalta sivultaan, tavoitteet ja haasteet omaltaan, tuolta sivupalkista. Jos siis listamuotoa kaipaa. Yksittäisiin kirjapostauksiin löytää joko luetuista tai sitten kirjailijan nimen mukaan tunnistelistasta.)

- - - - -

Aloitan haasteista. Olen kirjoittanut Morren Kuusi kovaa kotimaista -haasteen kommentteihin joulukuussa, että "luulin jo, etten tartu mihinkään haasteisiin". Luuloksi se on todella jäänyt. KKK-haasteen lisäksi olen mukana nyt - ehkä lisääkin tulee - Kirjavan kammarin eurooppalaista kirjallisuutta lukevassa Ikkunat auki Eurooppaan -haasteessa, saman kammarin suomenruotsalaista kirjallisuutta lukevassa haasteessa sekä Valkoisen Kirahvin lanseeraamassa Lue kirja hyllystäsi -haasteessa, jota varten hyllystäni yhtäkkiä löytyykin lukemattomia kirjoja. (Hah, kerrankin toimii tuo sana molemmissa merkityksissä oivallisesti!)

KKK-haasteen aloitin jo joulukuun puolella Liksomin Hytti nro 6:lla. Vuoden alussa jatkoin Kristina Carlsonin Maan ääreen -romaanilla ja nyt olen aloittanut pitkään omassa hyllyssäni seisseen Irja Ranen Nauravan neitsyen. Tavoitteenani siis on lukea kuusi naisen kirjoittamaa Finlandia-palkittua kirjaa, joita en ole aiemmin lukenut. Ongelmaksi tämän kovien kotimaisten haasteen kanssa on tullut se, että nälkä on kasvanut syödessä. Minulla on jo listaa kerättynä toisesta kuuden kirjan kokoelmasta, jonka voisin suorittaa tähän haasteeseen. Sillä listalla on selvästi vanhempia klassikoita. Ja jostain syystä miesten teoksia.

Ikkunat auki Eurooppaan -haaste on varsin petollinen haaste: petollisesti koukuttava. Kun sillä ei ole mitään rajaa. Ja jotenkin pidän tuosta kartan kanssa asian seuraamisesta. Ja tämä haaste on laittanut minut jotenkin järjestelmällisesti miettimään, keitä uusia kirjailijoita voisi lukea. Reilussa kahdessa kuukaudessa olen ehtinyt avata ikkunan jo jokaiseen viiteen osaan Eurooppaa ja maitakin on korkattu jo kahdeksantoista. Norjalaisia olen lukenut kolme, ranskalaisia kaksi, muista maista edustus on vielä yhdessä.


Näistä eurooppalaisista kirjailijoista on löytynyt paljon uusia ihastuttavia tuttavuuksia. Päällimmäisenä mielessä tuntuu nyt olevan puolalaisen Olga Tokarczukin romaani Alku ja muut ajat. Myös norjalainen Per Petterson Kirotulla ajan katoavalla virrallaan koukutti niin, että Pettersonin muitakin kirjoja on luettava.

Underbara finlandsvenskor vid papper -haasteessa tutustutaan suomenruotsalaiseen kirjallisuuteen. Tähän kategoriaan kuuluvia kirjoja on luettuna kuusi. Kun näitä luettavia on etsinyt, on kyllä todella tajunnut sen, että ei ole erityisen hyvää käsitystä ollut toisella kielellämme kirjoittavista suomalaisista. Finlandia-palkintoehdokkainakin olleita nimiä katsellessa joutuu toteamaan, että aivan outo nimi on. Paras lukukokemus on tullut Robert Åsbackan romaanin Torin laita kanssa. Kamalinta oli lukea Bo Carpelanin alkutuulta. Melkein kauhistuttaa ajatus, että jos aikoo lukea kaikki Finlandia-palkitut kirjat, Carpelania on luettava lisää.

Omasta hyllystäkin on löytynyt monta hyvää teosta ja monta on vielä lukemattakin, vaikkei tuossa nyt näytä valtavasti kaunokirjallisuutta olevankaan. Muutama metri. (Ja osa pahvilaatikoissa odottamassa jotain loppusijoitusta.) Suurin osa luettavasta kirjallisuudesta tulee silti kannettua kirjastosta.

- - - - -

Asetin vuoden alussa muutamia tavoitteita lukemiselle, ettei vain into hiipuisi kesken kaiken. Turha pelko ollut ainakin tähän asti vuotta.

Tavoite yksi, uusi maailmankuulu kirjailija joka kuukausi. (Ja pakko sanoa, että tuo sana maailmankuulu on kyllä mielenkiintoinen. Sitähän käytetään vain ihmisistä, jotka eivät oikeasti ole maailmankuuluja.) Tammikuussa luin Orhan Pamukin Hiljaisen talon. Pamuk on näitä uudempia Nobel-palkittuja. Ja häneltä voisin lukea kyllä lisääkin, ei tarvitse tuota ensimmäistä jättää viimeiseksi. Helmikuun hahmoksi valitsin James Joycen, jolta luin esikoisnovellikokoelman Dublinilaisia. Se helpotti ainakin ajatusta siitä, että Odysseuksenkin voisi lukea. Maaliskuulle on tulossa vuoroon tuoreehko Nobel-palkittu Imre Kertesz.

Tavoite kaksi, naiskirjailijoiden osuus luetuista vähintään kolme seitsemäsosaa. Tämän tavoitteen kanssa näyttää olevan hankalaa, sillä luettavaksi eksyy miesten kirjoittamia kirjoja, jos asiaa ei yhtään ajattele. Juuri nyt osuus on 34,8 %, kun sen pitäisi olla 42,7 %.

Tavoite kolme, kymmenen F-palkittua teosta. Neljä on jo luettu, viides kesken. Yhteensä olen kaikista finlandiapalkituista lukenut kai kymmenen tai yksitoista (kahdestakymmenestäkahdeksasta). Melkein eniten  näistä tänä vuonna luetuista kai pidin kaikkien aikojen ensimmäisestä palkitusta, Paasilinnan esseekokoelmasta. (Paasilinnaakin pitäisi lukea enemmän.) Carpenin Alkutuulesta, kuten mainittua, en pitänyt, Karlsonin Maan ääreen oli yllättävän hyvä, Rimmisen Nenäpäivä ei sytyttänyt, hänen Pölkkynsä tuntui paremmalta. Mutta koko vuoden tavoite on kohta puolessa välissä, vaikka vuodesta ole mennyt kuin viidennes, joten ehkä tämä täyttyy ennen kuin vuosi loppuu.

Tavoite neljä, kaksitoista suomalaista tänä vuonna ilmestyvää esikoisteosta. Kaksi luettu, Grönroosin Lumen syli ja Pekkolan Aamun kirkastus. Ensin luettu, jälkeen mainittu oli pettymys. Grönroosia taas uskalsin luettuani arvailla jo HS:n kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi. Tämän tavoitteen kanssa on helppo elää, sillä lukulistalle on helppo löytää kirjoja. Ja tuleepahan seurattua kotimaista kirjallisuusmaailmaa.

Tavoite viisi, kolme ensimmäistä teosta aiemmin lukemattomalta kirjailijalta peräkkäin. En ole vielä lukenut, mutta paljastan sen verran, että ne kaksi ensimmäistä kirjaa ovat jo lainassa, kolmannen pitäisi tältä suomalaiskirjailijalta ilmestyä tässä kuussa. Eli juttua on tulossa. Tästä on tarkoitus kirjoittaa pidemmästi ja ehkä sillä tavalla "asiallisesti", mitä en tavallisesti kirjapostauksissa tee.

- - - - -

Yhteensä olen lukenut - ja niistä jotain raapustellut blogiin - vuoden ensimmäisen viidenneksen aikana 40 romaania, kahdeksan novelli- tai kertomuskokoelmaa, neljä esseekokoelmaa ja yhden runoteoksen. Eli olen ollut varsin lukeva ihminen.  (Tosin on huomautettava, että lukemistani romaaneista taitaa aika harva olla yli 400 sivun mittaisia. Joukossahan on myös muutama selkeästi pienromaaniksi laskettava teos.)

Jos vuoden kaikki viidennekset olisivat samanlaisia, olisin vuoden lopussa lukenut 200 romaania, 40 novellikokoelmaa, 20 esseekokoelmaa ja viisi runoteosta. Yhteensä 265 teosta. Se kai olisi jo aika paljon.

Nyt on jäänyt kirjoittamatta myös sellaisista (kirja)bloggaamisen arvoisista aiheista kuin Maaninkavaaran teatteriesityksestä, Helsinki Poetry Connectionin runoilloista, Liken (nais)kirjaillasta ja monesta muusta ajatuksia herättäneestä kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyvästä. Muistutanpa jatkossa itseäni aiheesta.

Seuraavan viidenneksen aikana haluaisin olla mennyttä viidennestä enemmän myös kirjoittava, omaa kaunokirjallista tekstiä luova ihminen. (Kaiken muun elämän lisäksi.)

7 kommenttia:

  1. Vau, olet tosiaan lukenut paljon ja todella monipuolisesti! Ja minunlaiseni lista- ja haastemonni oli ihastuksissaan kaikista noista listauksista ja tavoitteista. Tosi kiva postaus!

    VastaaPoista
  2. Onnea osavuosikatsauksesta. Olet lukenut tosi paljon.

    VastaaPoista
  3. Huh! Sinulla on kieltämättä ollut lukemisentäyteinen alkuvuosi! Haasteista saa tosiaan hyvän sykäyksen tutustua kirjoihin ja kirjailijoihin, joihin ei tulisi muuten tartuttua. Antoisaa jatkua tutkimusmatkailulle!

    VastaaPoista
  4. Kvartaalitulos on aika massiivinen :)

    VastaaPoista
  5. Kova on tosiaan ollut lukemisen tahti, ja Euroopan kartta värittyy. Mutta haasteet tosiaan inspiroivat tarttumaan kaikenlaisiin merkillisiin kirjoihin vain sillä perusteella että sillä saa karttaan lisätäplän, ja jotkut niistä ovat olleet jopa hyviä (huonojakin on ollut joukossa, mutta onpahan luettu), ja toki tulee myös näitä "hei, tämä kirjailija jolta en ole saanut luetuksi vielä mitään vaikka on pitänyt on syntynyt Kansasissa/Bulgariassa"-tapauksia (esimerkkitapaukset Edgar Lee Masters ja Elias Canetti, tullevat kokeilluiksi tulevina kuukausina).

    VastaaPoista
  6. ps. Hyvä aforismi :)

    Ihmisen selkänahka on markkinatalouden selkäranka.

    VastaaPoista
  7. Olinkin huomaavinani, että blogisi päivittyi ehtimiseen ja vieläpä lähes aina jollakin kirja-arviopostauksella. Lyöt kohta kaikki himolukijaennätykset :)

    VastaaPoista